Naapureita

Täällä meidän kaupunginosassamme ei kovin usein näe ulkomaalaisia tai farangeja, kuten thaimaalaiset meitä kutsuvat. Itse asiassa kuluneen kolmen viikon aikana en ole nähnyt tässä lähiympäristössä ensimmäistäkään ja viime vuonnakin vain muutaman. Ympäristö on siis perin thaimaalainen ja sitä on myös naapurusto.

Alun perin tällä soilla (soi = sivukatu, kuja) oli vain taloja, mutta viime vuonna soin alkupäähän valmistui pari kerrostaloa. Lähinaapureista vastapäinen naapuri valmistaa koko perheen voimalla keraamisia (voi olla kyllä väärä termi) säästöpossuja ja muita pikkuesineitä, joita perheenpää ajaa mopollaan myymään päivittäin. Varastoon kuuluu myös ilmapalloja, uimarenkaita ym. tarpeellista, joten porttimme ohi kulkeva myymälämopo on varsin värikkään näköinen.

Tällä meidän puolellamme soita toinen lähinaapuri on Pathineen äiti. Äidin lisäksi taloa asustavat Pathineen sisar sekä veli tyttöystävineen sekä 15 koiraa. Niiden lisäksi meidän puolellamme on äidin koirista kaksi vartiointitehtävissä. Kaikki 17 koiraa ovat ottaneet vartiointitehtävänsä hyvin tunnollisesti, joten aina kuten jotain vähän epäilyttävää näkyy, se kyllä myös kuuluu. Lisäksi koirat laumaeläminä ilmoittavat mielipahansa, kun joku perheenjäsen lähtee töihin, ostoksille tai muuten vain ulos. Samoin tietysti kaikki perheenjäsenet toivotetaan erittäin lämpimästi ja äänekkäästi tervetulleiksi takaisin kotiin.

Toinenkin lähinaapuri on varsin värikäs. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat ainakin musiikki ja linnut. Tänä vuonna musiikin osalta on ollut hiljaisempaa, mutta viime kesänä hänellä oli useita erilaisia kausia. Elävimmin niistä jäi mieleen Kummisetä - kausi, jonka kuluessa Nino Rotan sinänsä mainio musiikki ehti - yleensä iltamyöhällä - tulla varsin tutuksi. Lintuharrastuksiin kuuluvat naapurillamme perinteisten kyyhkysten lisäksi myös kanat sekä tietenkin kukko, joka aamuisin esittelee komeita äänivarojaan - kukonlaulun aikaan tietenkin.

McMies muistelee

20 vuotta sitten, kesällä 1989, matkustin ensimmäisen kerran Aasiaan. Kolmiviikkoinen matka suuntautui Singaporeen, Indonesiaan ja Malesiaan. Osallistujina oli kauppaopettajia kautta Suomen ja matkan järjestäjinä Lahtisen Jukka ja Isoviidan Antti. Heille kuuluu kiitos siitä, että itsekin innostuin Aasiasta siinä määrin, että olen tehnyt sinne jo pitkälti yli 20 matkaa.

Ensimmäisen kosketuksen Aasiaan sain Singaporessa heinäkuussa 1989. Hieman jäähtynyttä saunaa lähentelevä lämpötila toivotti ryhmämme tervetulleeksi Changin kentälle. Singapore oli lämmin, siisti ja turvallinen - erinomainen ensiaskel Aasiaan. Varmasti osa Aasia-innostukseni syntymiseen johtui myös kerrassaan erinomaisesta matkaseurasta: olihan liikkeellä Suomen kauppaopettajien parhaimmisto.

Ainoa asia, joka Aasiassa arvelutti, oli ruoka. Tämän terveen epäilyksen jaoin huonekaverini Karin kanssa siinä määrin, että Singaporen McDonald's ravintolat saivat meistä varsin uskollisia asiakkaita. Jopa siinä määrin, että Lahtisen Jukka alkoi kutsua meitä Mcmiehiksi. No myöhemmin aasialainen ruoka alkoi maistua yhä paremmin ja jo seuraavalla matkalla söin sitä sujuvasti ja suurella ruokahalulla.

Viime kesänä vietimme Pathineen kanssa pitkän viikonlopun Singaporessa. Majoituimme Royal Plaza on Scotts hotelliin Orchard Roadin tuntumaan alueelle, joka oli tuttua jo ensimmäisen matkani ajoista. Aivan hotellimme edessä Scotts Roadilla oli McDonald's ulkoilmaravintola ja täytyy tunnustaa, että vanhojen aikojen muistoksi siellä tuli käytyä.

Vaikka ruoka hyvää olikin, lopun ajan nautimme vain paikallisen ruokakulttuurin antimia. Satay, joka oikeastaan taitaa olla malesialaista alkujaan, ei silloin valikoimiin kuulunut.

Eilen oli kuitenkin tilaisuus korjata tuo vahinko täällä Bangkokissa, kun paikallinen satay-myyjä pysähtyi polkupyörän päälle rakennetun myyntikojunsa kanssa talomme eteen. Pathinee kävi ostamassa meille herkullisen lounaan, joka maksoi 130 bahtia eli alle 3 euroa.

Satay ei varmasti ole kaikkein eksoottisinta aasialaista ruokaa ole, mutta tuskin olisin 20 vuotta sitten sitä Singaporessa katukeittiöstä syönyt. Joten on tässä jonkunlaista kehittymistä tapahtunut - myös makuasioissa.

Irtiotto ja uutispimento

Toinen viikko on jo menossa Bangkokissa. En tiedä tehokkaampaa tapaa irroittautua työstä kuin nousta koneeseen kesäkuussa ja ottaa suunta kohti Thaimaata. Keino on ollut taattu monena vuonna ja niin nytkin. Jo bussimatkalla lentokentälle opintojaksot ja projektit alkoivat haihtua mielestä ja tämä vaikutus vain voimistui yölennon aikana. Kun sitten laskeuduimme +33 asteeseen Suvannabhumin kentälle oli SAMK vain kaunis muisto enää.

Talo oli paikallaan ja valmiina vastaanottamaan asukkaansa. Pathineen äiti ja muu perhe sekä tietysti 17 koiraa toivottivat meidät tervetulleiksi. Siitä se loma sitten alkoi. Ruoka on ollut juuri niin hyvää kuin thai-ruoka vain voi olla ja lämmintä on riittänyt - toisin kuin Suomessa.

Eilen sitten saatiin lopulta myös nettiyhteys toimimaan. Jonkun verran vieroitusoireita ehti jo odotellessa tulla. Kun kotimaan uutiset, paikallisuutiset ja sähköpostit sai luettua olo alkoi jo helpottua. Tuleehan meille englanninkielinen The Nation lehti, mutta televisiossa on vain kaksi kokonaan englanninkielistä kanavaa: Russia Today sekä vanhoja englanninkielisiä elokuvia näyttävä pakistanilainen Filmax-kanava, joten uutispimento on melko kattava ... mikä ei välttämättä tosin ole huono asia ollenkaan. Mutta onhan se mukava netistä lukea niin Ylen kuin paikallislehtienkin uutisia.

Päätteeksi paikallisuutinen täältä Huay Khwangin kaupunginosasta. Pathineen äidin koirilla oli tänään kylpypäivä, jonka päätteeksi Pathinee tarjoili turkkiaan kuivatteleville kylpijöille herkkupaloja.