Kotimaa kutsuu

Loman huono puoli on se, että se aina jossain vaiheessa loppuu. Laukut on kohta pakattu, taksi lentokentälle tilattu ja talo laitettu kuntoon odottamaan seuraavaa käyntiä. Todella hyvin olemme täällä viihtyneet, mutta onhan se mukava lähteä välillä Suomessakin käymään.


Onneksi Pathineen äiti asuu aivan naapurissa ja voi päivittäin käydä tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Alla olevassa kuvassa vasemmalla on meidän talomme ja heti aidan oikealla puolella sitten asuukin jo anoppi valppaine vahtikoirineen.


Seuraavalla kerralla meillä onkin sitten vähän enemmän syöjiä ruokapöydän ääressä, kun vanhempani sekä sisarenpoika ja -tytär tulevat Thaimaan lomalle. Isä ja äiti ovat täällä käyneetkin aikaisemmin, mutta Antille ja Marialle kerta on ensimmäinen ... tuskin kuitenkaan viimeinen. ;)

Nupit kaakkoon

Naapurimme äiti kävi kyläilemässä poikansa luona. Iäkäs rouva on suuri kiinalaisen oopperan ystävä ja koska hänen kuulonsa on hieman heikentynyt, pääsimme mekin osalliseksi hänen harrastuksestaan. Kulttuurinautinto käynnistyi joka aamu ennen kahdeksaa ja kesti vaihtelevalla voimakkuudella aina iltaan asti - ei toki aivan yhtämittaisesti sentään. Kun poika oli kotona, volyymi oli vielä hyvin hallinnassa, mutta kun hän lähti käymään jossain, väänsi muori nupit kaakkoon.

Ehkä tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että tulin itsekin kuunnelleeksi muutamaa hankkimaani cd-levyä kohtuukovaa. Munchenin Filharmonikkojen ja Sergiu Celibidachen Wagnerin orkesterimusiikkia sisältävä live-äänitys osoittautui erinomaisen tehokkaaksi ja todellista raskasta sarjaa edustivat Claudio Abbado ja Chicagon Sinfoniaorkesteri Prokofjev tulkinnoillaan. Niin Tannhäuser, Nurnbergin mestarilaulajat, Siegfrid, Aleksanteri Nevski ja luutnanti Kije kävivät menestyksekästä puolustustaistelua kiinalaisinvaasiota vastaan.


Kaiken kaikkiaan täällä on kuitenkin tullut viihdyttyä erinomaisen hyvin ja aika haikealta tuntuu ajatus siitä, että ylihuomenna pitäisi taas lähteä Suomeen päin. Toki Bangkokin ruuhkat ovat melkoisia ja kuumaa on välillä enemmän kuin tarpeeksi - tosin niin on ollut Suomessakin viime aikoina. Ihmiset ovat ystävällisiä, elämäntyyli leppoisaa ja ruuhkat voi ainakin Chao Phraya-joen verralla välttää vesibussin avulla.


Ja ruoka on hyvää. Oma lempijälkiruokani "Sticky rice with mango" toimii mainiosti tulisten ruokien vastakohtana ja tasapainottajana ... vähän niin kuin kiinalainen ja länsimainen ooppera.

Koiranelämää

Pathineen perheellä on 14 koiraa. Kolme sisäkoiraa: kaksi mopsia ja japaninpystykorva. Loput ovat ulkokoiria. Yksi niistä yksi asuu meidän pihallamme, loput 10 naapurissa äidin pihalla. Aamulla koirat heräävät aikaisin; ilma ei ole vielä kovin kuumaa ja yön vartiovuoron jälkeen nälkä ajaa hereille. Päivän kuumimpaan aikaan on sitten mukava lepäillä varjossa Pathineen äidin terassilla.















Meidän puolellamme vahtikoiran virkaa toimittaa huskyn sukuinen Orn-koira. Kokoa sillä ei ole kovin paljon, mutta sisua sitäkin enemmän. Orn on 15 vuotias, lähes kuuro ja kärsii muistakin vanhuuden vaivoista. Vielä kolme vuotta sitten, kun taloamme rakennettiin, se hyppäsi kevyesti lähes 1,5 metrisen aidan yli - puolelta toiselle ja monta kertaa peräkkäin.

Viime kesänä Orn tapansa mukaan karkasi. Koska se oli vanha ja puolikuuro, yritimme saada sen heti takaisin ennen kuin mitään vahinkoa sattuu. Sitten seurasi kohtaus suoraan lännen elokuvasta.

Orn oli palaamassa kotiin; naapuruston kolmen koiran kopla tukki sen tien; vastustajat mittelivät toisiaan; murinaa, uhkailua ja ... seuraavassa kohtauksessa koplan johtaja makasi Ornin alla ja kaksi muuta kyyhötti pelokkaina kadun vieressä. Melko vaikuttavaa, kun ottaa huomioon Ornin iän ja sen, että toiset olivat sitä suurempia.

Ornin "vaimo" Milou käy aina välillä meidän puolellamme sitä tervehtimässä. Miloun terävä katse ja keltaiset silmät tekevät siitä aika hurjan näköisen. Vaikka se on perusluonteeltaan laiska, herättää se ulkopuolisissa tervettä kunnioitusta.















Vartiovyöhykkeen viimeisenä lukkona toimii lauman nuorin, mopsi Pok. Tyypilliseen mopsin tapaan se pitää itseään paljon todellista kokoaan suurempana eikä ujostele sitä muillekaan näyttää.


















Näin turvallista on elämä täällä suurkaupungissa. Ruokapalkalla valppaat vahtikoirat valvovat ympäristöä herkeämättä. Tosin ruokaa sitten kuluukin kohtalaisesti ... taannoin ostimme hypermarketista 15 kpl 5 kg:n riisipusseja koirien muonaksi. Tällainen 75 kg:n annos riittääkin sitten muutamaksi kuukaudeksi.

Hong Kong osa 2: ostoksia ja nähtävyyksiä

Toisen päivän omistimme shoppailulle. Bussilla pääsi hotellista kätevästi Tsim Sha Tsuin ostosalueelle, jossa Harbour Cityn ostoskeskus oli pääkohteemme. Ostosten lomassa tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin Pizza Hutissa ja ehdimme ihailemaan myös maisemia Harbour Cityn ulkoterassilta.

Sitten olikin aika rientää takaisin hotelliin nauttimaan iltapäiväteetä, joka sisältyi Premier-huoneen hintaan. Teen, meidän tapauksessamme kahvin, sekä pikkupurtavan voimistamina jatkoimme shoppailua, kunnes oli aika palata hotelliin iltacocktaileille. Juotavan asemasta keskityimme enemmän pikkupurtavaan; tosin paikallinen Tsingtao-olut osoittautui kelpo janonsammuttajaksi.
Avenue of Stars kiinalaistähtien sementtiin ikuistettuine kädenjälkineen oli seuraava kohteemme. Illan hämärtyessä näkymät Hong Islandin puolelle olivat oikein mukavat. Ennen paluuta hotellille ehdimme vielä tekemään illan viimeiset ostokset läheisessä tavaratalossa.

Kolmannen päivän omistimme nähtävyyksille. Ensimmäisenä oli vuorossa Victoria Peak, joka on jokaisen itseään kunnioittavan Hong Kongin kävijän ohjelmassa. Korkeuserot Hong Kongissa ovat suuremmat kuin mitä muistin edelliseltä käynniltäni: tosin siitä on jo aikaa melkein 20 vuotta. Nousu kaapelivaunussa Victoria Peakille oli niin jyrkkä, että korvat menivät lukkoon. Odotukset näkymien suhteen olivat korkealla emmekä joutuneet niissä pettymään.

Victoria Peakin jälkeen nähtävää riitti sekä Hong Kong Islandin että Kowloonin puolella. Paikallinen metro osoittautui erinomaiseksi kulkuvälineeksi. Väsyneinä, mutta tyytyväisinä palasimme hotellille, jossa iltacocktail (siis ruokapuoli) virkisti mukavasti. Hyvin nukutun yön jälkeen olikin vuorossa viimeinen päivä ja viimeiset ostokset. Check-outin jälkeen söimme kiinalaisen buffet-lounaan hotellin ravintolassa. Syö kaksi- maksa yksi- kampanjan innoittamat paikalliset olivat vallanneet ravintolan viimeistä paikkaa myöten. Joukossa oli myös muutama luokallinen koululaisia, joten tunnelma oli niin sanotusti katossa - äänitaso samoin.

Selvittyämme kunnialla buffet-lounaan ruuhkasta ja ruokalajeista, kävelimme vielä hetken hotellin lähiympäristössä. Ikimuistoisen lounaan innostamina ikuistimme alueen muuta ruokatarjontaa kameran muistikortille.
Sitten olikin aika palata hotelliin, hakea tavarat ja matkustaa luotettavalla A21 bussilla lentokentälle, jossa odottivat ... aivan oikein, matkan viimeiset ostokset. :=)

Hong Kong osa 1

Viime viikolla kävimme Hong Kongissa. Thai Air Asian edestakainen lento + ruoka + supersize luggage ja tavallista tilavammat paikat maksoi kahdelta hengeltä reilut 200 euroa. Lento lähti Bangkokista tiistaiaamulla 6:30, joten yöunet jäivät lyhyiksi. Koneessakaan ei kovin pitkään ehtinyt nukkua ennen kuin olimme jo perillä. Ostimme kentältä kätevät Octopus-kortit, joita voi käyttää maksuvälineinä julkisissa kulkuvälineissä ja monissa kaupoissakin ja suuntasimme kohti linja-autoterminaalia.

Bussi A21 osoittautui Tripadvisorin suositusten veroiseksi. Matka Kowlooniin taittui kaksikerroksisen bussin yläkerrassa maisemia ihaillen. Liikaa Bollywood-filmejä katsellut intialainen nuoripari teatraalisine repliikkeineen hieman häiritsi alkumatkaa, mutta hekin rauhoittuivat nopeasti. Noin 45 minuutin matkan jälkeen olimme perillä. Pysäkiltä oli Novotel Nathan Road hotelliin matkaa vain kivenheiton verran.















Väsyneiden matkailijoiden iloksi sisäänkirjautuiminen onnistui heti. Huoneemme sijaitsi 15. kerroksessa, josta avautuivat mahtavat näköalat Kowlooniin. Matkalaukkujen purkamisen ja suihkun jälkeen nälkä ajoi meidät ruokailemaan läheisessä McDonaldsissa. Big Mac mealin voimin jaksoimme tutustua hotellin lähiympäristöön ja vaihdoimme vähän lisää paikallista rahaa. Sitten lyhyeksi jäänyt yö alkoi vaatia veronsa ja menimme huoneeseemme lepäämään.















Illan hämärtyessä suuntasimme Nathan Roadille ja bussilla satamaan, jossa kuuluisan Symphony of Lights-valoshown oli määrä alkaa kahdeksalta. Alue oli jo tupaten täynnä katsojia ja lisää tuli koko ajan. Näkymä Kowloonista Hong Islandin puolelle oli vaikuttava ilman valoshowtakin, mutta kyllä se vielä lisäsi tunnelmaa entisestään.

Esityksen jälkeen päätimme vielä käväistä Star Ferry lautalla Hong Islandin puolella. Näkymät lautalta ovat hienot jo päiväsaikaankin ja illalla tunnelma sen kuin paranee. Sen verran väsymys alkoi taas painaa päälle, että palasimme samalla lautalla Kowloonin puolelle. Hiukan purtavaa pikkukioskista ja sitten hotelliin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän haasteisiin.