Ehkä tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että tulin itsekin kuunnelleeksi muutamaa hankkimaani cd-levyä kohtuukovaa. Munchenin Filharmonikkojen ja Sergiu Celibidachen Wagnerin orkesterimusiikkia sisältävä live-äänitys osoittautui erinomaisen tehokkaaksi ja todellista raskasta sarjaa edustivat Claudio Abbado ja Chicagon Sinfoniaorkesteri Prokofjev tulkinnoillaan. Niin Tannhäuser, Nurnbergin mestarilaulajat, Siegfrid, Aleksanteri Nevski ja luutnanti Kije kävivät menestyksekästä puolustustaistelua kiinalaisinvaasiota vastaan.
Kaiken kaikkiaan täällä on kuitenkin tullut viihdyttyä erinomaisen hyvin ja aika haikealta tuntuu ajatus siitä, että ylihuomenna pitäisi taas lähteä Suomeen päin. Toki Bangkokin ruuhkat ovat melkoisia ja kuumaa on välillä enemmän kuin tarpeeksi - tosin niin on ollut Suomessakin viime aikoina. Ihmiset ovat ystävällisiä, elämäntyyli leppoisaa ja ruuhkat voi ainakin Chao Phraya-joen verralla välttää vesibussin avulla.
Ja ruoka on hyvää. Oma lempijälkiruokani "Sticky rice with mango" toimii mainiosti tulisten ruokien vastakohtana ja tasapainottajana ... vähän niin kuin kiinalainen ja länsimainen ooppera.
