Ultimate Beethoven

Kun viiden CD-levyn kansion nimenä on Ultimate Beethoven, se ei välttämättä lupaa hyvää. Vuosien varrella olen oppinut varomaan erilaisia Greatest Hits of Classical Music-kokoelmia, mutta viime vuonna ostin Bangkokista B2S kirjakaupasta Ultimate Bach viiden CD:n kokoelman ja sen hyvästä laadusta rohkaistuneena tänä vuonna kassiin tarttui siis Ultimate Beethoven samasta B2S liikkeestä.

Äänitysten tekninen laatu on hyvä ja esiintyjät samoin taattua laatua. Oikeastaan ainoa seikka, joka paljastaa paketin edullisen hinnan - 5 CD:tä maksoi noin 12 € - on se, ettei niissä ole mitään syvällisempiä teos- tai esittäjätietoja. Toinen asia, josta voi olla eri mieltä, on se, mitkä sävellykset sitten kuuluvat kategoriaan Ultimate Beethoven.

Kyseisen kokoelman laatijat ovat kelpuuttaneet tähän luokkaan sinfoniat 5, 6 ja 9; pianokonsertot 4 ja 5; D-Duuri viulukonserton sekä romanssit viululle ja orkesterille numerot 1 ja 2 sekä pianosonaatit 8, 23 ja 14.

Varmasti varsin kattava valikoima Beethovenin tunnetuimpia sävellyksiä. Ehkä jonkun pianosonaatin olisi voinut korvata jousikvartetolla ja kuudennen sinfonian kolmannella, mutta kokonaisuudessaan olen ollut ostokseeni erittäin tyytyväinen. Kun orkestereina ovat Amsterdamin Concertgebouw, Wienin Filharmonikot sekä Chicagon Sinfoniaorkesteri; kapellimestareina Bernard Haitink, Zubin Mehta ja Georg Solti sekä solisteina Henryk Szeryng, Vladimir Ashkenazy sekä Claudio Arrau ei paljon toivomista jää.

Olen pitänyt erityisesti Concertgebouw orkesterin, Haitinkin ja Szeryngin tulkinnoista niin paljon, että niin viulukonsertto kuin romanssitkin ovat jo ehkä tulleet naapureillekin tutuiksi. Cambridge Audion pienimmästäkin vahvistimesta lähtee nimittäin ihan kohtuullisesti puhdasta ääntä.

Jos siis Suomessa satut törmäämään Ultimate Beethoven - kokoelmaan, voin suositella sitä lämpimästi - edellyttäne tietysti, että hinta on kohdallaan. Sama koskee muuten myös Ultimate Bach - kokoelmaa, mutta siitä ehkä enemmän joskus toisella kertaa.

Hua Hin

Päättyvällä viikolla kävimme Hua Hinissa. Se on Thaimaan matkoilla muodostunut jo vakiokohteeksi ja niinpä tämänkertainen matka taisi olla jo kahdeksas tai yhdeksäs sinne päin. Alunperin meidän piti kyllä tällä kertaa käydä Hong Kongissa, mutta kiinalaisten tiukka karanteenikäytäntö ei oikein innostanut sinne matkustamaan. Chiang Mai oli listalla seuraavana, mutta täällä H1N1-flunssa on jo levinnyt sen verran laajalle, että ei turhaan kannata lentokonetta käyttää ellei nyt aivan pakko ole. Niinpä sitten listalla kolmantena oli tuttu ja turvallinen Hua Hin.

Thaimaan erittäin arvostettu kuningas viettää suurimman osan ajastaan palatsissaan Hua Hinissa, jossa hallitus ja muut korkeat virkamiehet käyvät häntä tarpeen mukaan tapaamassa. Kun Hua Hinin ja Bangkokin välisessä liikenteessä liikkuu sekä kuninkaallisia että korkeita poliitikkoja, on tie myös erittäin hyvässä kunnossa. Niinpä tiistainen menomatkamme Hua Hiniin sujui varsin vauhdikkaasti. Kirjauduimme tälläkin kertaa Sofitel Centara hotelliin. Tämä rautatie-hotellina tunnettu hotelli on Hua Hinin vanhin ja poikkeaa tunnelmaltaan edukseen moderneista vakiohotelleista.

Hua Hin on varsin suosittu lomakohde sekä thaimaalaisten että ulkomaalaisten keskuudessa. Talvella varsinaisen turistisesongin aikaan siellä on tuhansittain myös pohjoismaalaisia. Nyt kesällä tai thaimaalaisittain sadekaudella on huomattavasti hiljaisempaa. Melko uudessa Hua Hin Market Village ostoskeskuksessa heitä sentään näkyi. Myös Hua Hinin yömarkkinoilla oli kohtuullisesti tungosta ja valtaosa asiakkaista turisteja. Sen sijaan naapurikaupunki Cha Amissa sijaitseva Premium Outlet tehtaanmyymälä oli hyvin hiljainen, kun kävimme siellä shoppailemassa.

Sofitel Centara Grand - hotelli












Matkan kohokohta oli itse Sofitel Centara hotelli siirtomaa-ajan tyylisine rakennuksineen, hyvin hoidettuine puutarhoineen ja pensasveistoksineen sekä erinomaisine aamiaisineen unohtamatta tietysti erittäin ystävällistä henkilökuntaa. Sofitelissa olemme majoittuneet nyt jo neljä kertaa ja varmasti myös jatkossa, jos Hua Hinissa tulee käytyä.

Toinen matkan huipentuma oli keskiviikon illallinen Sang Thai Seafood Restaurant - ravintolassa. Näin markkinoinnin opettajan näkökulmasta oli mielenkiintoista havaita, että Sang Thain naapuriravintolassa oli asiakkaita tasan kaksi, kun taas Sang Thaissa heitä oli varmasti lähemmäs sata.

Selityksen tarjoaa word-of-mouth markkinointi. Naapuripöydässä thaimaalaismies kertoi Pathineen mukaan ystävilleen, että Sang Thaita oli hänelle aikoinaan suositeltu ja hän on aina saanut sieltä oikein hyvää ruokaa. Meilläkin vierailu tähän ravintolaan taisi olla jo neljäs jo voin antaa saman lausunnon kuin naapuripöydän mies. Ruoan lisäksi myös tunnelma oli kohdallaan, kun aallot löivät laiskasti rantaan ja kalastusalusten vihreät valot hohtivat tummenevalta mereltä.

Perjantaina 17.7. palasimme sitten Bangkokiin. Sadetta ei tämän Hua Hinin matkan aikana oikeastaan tullut nimeksikään, joten matka oli siltäkin osin erittäin onnistunut. Tällaiset Hua Hinin matkan kaltaiset muistot sitten kummasti lämmittävät mieltä Suomessa marraskuun pimeydessä tai tammikuun pakkasissa.

Pandamania

Thaimaassa on vallalla Pandamania. Chiang Main eläintarhassa Pohjois-Thaimaassa syntyi kesäkuussa jättiläispandan pentu. Maan tiedotusvälineet ovat seuranneet herkeämättä sen vaiheita siitä saakka. Viime viikolla, kun pikku-pandan vasen silmä avautui ensimmäisen kerran ja nyt, kun oikean silmän avautumista odotellaan aivan lähipäivinä, tieto uutisoitiin lehtien etusivuilla.

Kun pääministeri Abhisit kävi taannoin valtiovierailulla Kiinassa, panda ja sen emo olivat ainakin epävirallisella keskustelulistalla. Pandat ovat nimittäin vain lainassa Kiinasta ja ne pitäisi palauttaa sinne parin vuoden päästä. Ilmeisesti pääministeri yritti saada lisäaikaa tähän palautukseen; sen verran mukavasti pandat ovat vetäneet matkailijoita ainakin Chiang Maihin. YouTubestakin pandanpentu jo löytyy.

Pandan pennulle on myös järjestetty nimikilpailu, johon ehdotuksia tuli yli 300. Näistä loppusuoralle valittiin neljä nimeä, joista sitten lopullinen valinta tullaan tekemään. Neljä finalistia (suluissa vapaa käännös) ovat Kwan Thai (thaimaalaisten kullanmuru); Lin Bing (jäämetsä; Bing on myös hyvin lähellä Chiang Main Ping-joen kiinalaista ääntämystä); Tai Jin (Thai kulta; tuo lisäksi mieleen Thaimaan ja Kiinan suhteet, koska "Jin" on thaimaalainen tapa ääntää Kiina); Ying Ying (kiinaksi "Ying" tarkoittaa vaurautta ja thai-kielellä "Ying" tarkoittaa tyttöä).

Nimiehdotuksissa on siis useita poliittisesti korrekteja vaihtoehtoja, joten mielenkiintoista on nähdä, mikä niistä sitten elokuun 12. päivä valitaan.