Meidän puolellamme vahtikoiran virkaa toimittaa huskyn sukuinen Orn-koira. Kokoa sillä ei ole kovin paljon, mutta sisua sitäkin enemmän. Orn on 15 vuotias, lähes kuuro ja kärsii muistakin vanhuuden vaivoista. Vielä kolme vuotta sitten, kun taloamme rakennettiin, se hyppäsi kevyesti lähes 1,5 metrisen aidan yli - puolelta toiselle ja monta kertaa peräkkäin.
Viime kesänä Orn tapansa mukaan karkasi. Koska se oli vanha ja puolikuuro, yritimme saada sen heti takaisin ennen kuin mitään vahinkoa sattuu. Sitten seurasi kohtaus suoraan lännen elokuvasta.
Orn oli palaamassa kotiin; naapuruston kolmen koiran kopla tukki sen tien; vastustajat mittelivät toisiaan; murinaa, uhkailua ja ... seuraavassa kohtauksessa koplan johtaja makasi Ornin alla ja kaksi muuta kyyhötti pelokkaina kadun vieressä. Melko vaikuttavaa, kun ottaa huomioon Ornin iän ja sen, että toiset olivat sitä suurempia.
Ornin "vaimo" Milou käy aina välillä meidän puolellamme sitä tervehtimässä. Miloun terävä katse ja keltaiset silmät tekevät siitä aika hurjan näköisen. Vaikka se on perusluonteeltaan laiska, herättää se ulkopuolisissa tervettä kunnioitusta.
Vartiovyöhykkeen viimeisenä lukkona toimii lauman nuorin, mopsi Pok. Tyypilliseen mopsin tapaan se pitää itseään paljon todellista kokoaan suurempana eikä ujostele sitä muillekaan näyttää.
Näin turvallista on elämä täällä suurkaupungissa. Ruokapalkalla valppaat vahtikoirat valvovat ympäristöä herkeämättä. Tosin ruokaa sitten kuluukin kohtalaisesti ... taannoin ostimme hypermarketista 15 kpl 5 kg:n riisipusseja koirien muonaksi. Tällainen 75 kg:n annos riittääkin sitten muutamaksi kuukaudeksi.
