Koiranelämää

Pathineen perheellä on 14 koiraa. Kolme sisäkoiraa: kaksi mopsia ja japaninpystykorva. Loput ovat ulkokoiria. Yksi niistä yksi asuu meidän pihallamme, loput 10 naapurissa äidin pihalla. Aamulla koirat heräävät aikaisin; ilma ei ole vielä kovin kuumaa ja yön vartiovuoron jälkeen nälkä ajaa hereille. Päivän kuumimpaan aikaan on sitten mukava lepäillä varjossa Pathineen äidin terassilla.















Meidän puolellamme vahtikoiran virkaa toimittaa huskyn sukuinen Orn-koira. Kokoa sillä ei ole kovin paljon, mutta sisua sitäkin enemmän. Orn on 15 vuotias, lähes kuuro ja kärsii muistakin vanhuuden vaivoista. Vielä kolme vuotta sitten, kun taloamme rakennettiin, se hyppäsi kevyesti lähes 1,5 metrisen aidan yli - puolelta toiselle ja monta kertaa peräkkäin.

Viime kesänä Orn tapansa mukaan karkasi. Koska se oli vanha ja puolikuuro, yritimme saada sen heti takaisin ennen kuin mitään vahinkoa sattuu. Sitten seurasi kohtaus suoraan lännen elokuvasta.

Orn oli palaamassa kotiin; naapuruston kolmen koiran kopla tukki sen tien; vastustajat mittelivät toisiaan; murinaa, uhkailua ja ... seuraavassa kohtauksessa koplan johtaja makasi Ornin alla ja kaksi muuta kyyhötti pelokkaina kadun vieressä. Melko vaikuttavaa, kun ottaa huomioon Ornin iän ja sen, että toiset olivat sitä suurempia.

Ornin "vaimo" Milou käy aina välillä meidän puolellamme sitä tervehtimässä. Miloun terävä katse ja keltaiset silmät tekevät siitä aika hurjan näköisen. Vaikka se on perusluonteeltaan laiska, herättää se ulkopuolisissa tervettä kunnioitusta.















Vartiovyöhykkeen viimeisenä lukkona toimii lauman nuorin, mopsi Pok. Tyypilliseen mopsin tapaan se pitää itseään paljon todellista kokoaan suurempana eikä ujostele sitä muillekaan näyttää.


















Näin turvallista on elämä täällä suurkaupungissa. Ruokapalkalla valppaat vahtikoirat valvovat ympäristöä herkeämättä. Tosin ruokaa sitten kuluukin kohtalaisesti ... taannoin ostimme hypermarketista 15 kpl 5 kg:n riisipusseja koirien muonaksi. Tällainen 75 kg:n annos riittääkin sitten muutamaksi kuukaudeksi.

Hong Kong osa 2: ostoksia ja nähtävyyksiä

Toisen päivän omistimme shoppailulle. Bussilla pääsi hotellista kätevästi Tsim Sha Tsuin ostosalueelle, jossa Harbour Cityn ostoskeskus oli pääkohteemme. Ostosten lomassa tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin Pizza Hutissa ja ehdimme ihailemaan myös maisemia Harbour Cityn ulkoterassilta.

Sitten olikin aika rientää takaisin hotelliin nauttimaan iltapäiväteetä, joka sisältyi Premier-huoneen hintaan. Teen, meidän tapauksessamme kahvin, sekä pikkupurtavan voimistamina jatkoimme shoppailua, kunnes oli aika palata hotelliin iltacocktaileille. Juotavan asemasta keskityimme enemmän pikkupurtavaan; tosin paikallinen Tsingtao-olut osoittautui kelpo janonsammuttajaksi.
Avenue of Stars kiinalaistähtien sementtiin ikuistettuine kädenjälkineen oli seuraava kohteemme. Illan hämärtyessä näkymät Hong Islandin puolelle olivat oikein mukavat. Ennen paluuta hotellille ehdimme vielä tekemään illan viimeiset ostokset läheisessä tavaratalossa.

Kolmannen päivän omistimme nähtävyyksille. Ensimmäisenä oli vuorossa Victoria Peak, joka on jokaisen itseään kunnioittavan Hong Kongin kävijän ohjelmassa. Korkeuserot Hong Kongissa ovat suuremmat kuin mitä muistin edelliseltä käynniltäni: tosin siitä on jo aikaa melkein 20 vuotta. Nousu kaapelivaunussa Victoria Peakille oli niin jyrkkä, että korvat menivät lukkoon. Odotukset näkymien suhteen olivat korkealla emmekä joutuneet niissä pettymään.

Victoria Peakin jälkeen nähtävää riitti sekä Hong Kong Islandin että Kowloonin puolella. Paikallinen metro osoittautui erinomaiseksi kulkuvälineeksi. Väsyneinä, mutta tyytyväisinä palasimme hotellille, jossa iltacocktail (siis ruokapuoli) virkisti mukavasti. Hyvin nukutun yön jälkeen olikin vuorossa viimeinen päivä ja viimeiset ostokset. Check-outin jälkeen söimme kiinalaisen buffet-lounaan hotellin ravintolassa. Syö kaksi- maksa yksi- kampanjan innoittamat paikalliset olivat vallanneet ravintolan viimeistä paikkaa myöten. Joukossa oli myös muutama luokallinen koululaisia, joten tunnelma oli niin sanotusti katossa - äänitaso samoin.

Selvittyämme kunnialla buffet-lounaan ruuhkasta ja ruokalajeista, kävelimme vielä hetken hotellin lähiympäristössä. Ikimuistoisen lounaan innostamina ikuistimme alueen muuta ruokatarjontaa kameran muistikortille.
Sitten olikin aika palata hotelliin, hakea tavarat ja matkustaa luotettavalla A21 bussilla lentokentälle, jossa odottivat ... aivan oikein, matkan viimeiset ostokset. :=)

Hong Kong osa 1

Viime viikolla kävimme Hong Kongissa. Thai Air Asian edestakainen lento + ruoka + supersize luggage ja tavallista tilavammat paikat maksoi kahdelta hengeltä reilut 200 euroa. Lento lähti Bangkokista tiistaiaamulla 6:30, joten yöunet jäivät lyhyiksi. Koneessakaan ei kovin pitkään ehtinyt nukkua ennen kuin olimme jo perillä. Ostimme kentältä kätevät Octopus-kortit, joita voi käyttää maksuvälineinä julkisissa kulkuvälineissä ja monissa kaupoissakin ja suuntasimme kohti linja-autoterminaalia.

Bussi A21 osoittautui Tripadvisorin suositusten veroiseksi. Matka Kowlooniin taittui kaksikerroksisen bussin yläkerrassa maisemia ihaillen. Liikaa Bollywood-filmejä katsellut intialainen nuoripari teatraalisine repliikkeineen hieman häiritsi alkumatkaa, mutta hekin rauhoittuivat nopeasti. Noin 45 minuutin matkan jälkeen olimme perillä. Pysäkiltä oli Novotel Nathan Road hotelliin matkaa vain kivenheiton verran.















Väsyneiden matkailijoiden iloksi sisäänkirjautuiminen onnistui heti. Huoneemme sijaitsi 15. kerroksessa, josta avautuivat mahtavat näköalat Kowlooniin. Matkalaukkujen purkamisen ja suihkun jälkeen nälkä ajoi meidät ruokailemaan läheisessä McDonaldsissa. Big Mac mealin voimin jaksoimme tutustua hotellin lähiympäristöön ja vaihdoimme vähän lisää paikallista rahaa. Sitten lyhyeksi jäänyt yö alkoi vaatia veronsa ja menimme huoneeseemme lepäämään.















Illan hämärtyessä suuntasimme Nathan Roadille ja bussilla satamaan, jossa kuuluisan Symphony of Lights-valoshown oli määrä alkaa kahdeksalta. Alue oli jo tupaten täynnä katsojia ja lisää tuli koko ajan. Näkymä Kowloonista Hong Islandin puolelle oli vaikuttava ilman valoshowtakin, mutta kyllä se vielä lisäsi tunnelmaa entisestään.

Esityksen jälkeen päätimme vielä käväistä Star Ferry lautalla Hong Islandin puolella. Näkymät lautalta ovat hienot jo päiväsaikaankin ja illalla tunnelma sen kuin paranee. Sen verran väsymys alkoi taas painaa päälle, että palasimme samalla lautalla Kowloonin puolelle. Hiukan purtavaa pikkukioskista ja sitten hotelliin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän haasteisiin.

Sunnuntaihäät thaimaalaisittain

Ystävämme Kai, jonka lempinimi kuulostaa kovin suomalaiselta, vihittiin sunnuntaina. Perinteiseen tapaan häissä oli ensin aamuosuus morsiamen kotona sekä iltaosuus, jota vietettiin laivaston juhlatiloissa. Aamulla paikalla olivat lähimmät sukulaiset ja ystävät sekä tietysti buddhalaiset munkit, jotka kuuluvat erottamattomasti kaikkiin thai-juhliin. Munkit rukoilevat ja antavat hääparille siunauksensa. Hääparin vanhempien tehtävänä puolestaan on tarjota munkeille ruokaa ja pieniä lahjoja. Ennen poistumistaan munkit vielä pirskottelevat pyhitettyä vettä hääparin päälle.

Tämän jälkeen sulhanen, hänen vanhempansa ja osa sukulaisista ja ystävistä poistuu häätalosta ja palaa hetken päästä lahjoja kantavana kulkueena. Vanhempien neuvonpidon sekä heidän ja sukulaisten ja ystävien siunausten jälkeen otetaan paljon valokuvia ja sitten syödään.

Valitettavasti siinä vaiheessa meidän piti rientää toisiin häihin. Nekin pidettiin Chao Phraya-joen varrella sijaitsevissa laivaston juhlatiloissa. Siellä ehdimme syömään ennen kuin oli aika siirtyä hetkeksi lepäämään Pathinee sisaren luo. Sieltä sitten takaisin laivaston juhlatiloihin, mutta tällä kertaa Kain häiden iltajuhliin. Ruokaa ja ohjelmaa oli tarjolla runsaasti ja seura oli hyvää. Puoli kymmenen maissa illalla sitten suuntasimme kotiin päin. Kain häihin olimme lähteneet jo aamukuudelta, joten kyllä päivälle mittaa tuli.

Turisteja ja juhannushäitä odotellessa

Toukokuun mellakoiden seurauksena Thaimaan turistimäärät romahtivat varsinkin kahdessa suurimmassa kaupungissa: Bangkokissa ja Chiang Maissa. Nyt täällä Bangkokissa on jo kuukauden verran ollut rauhallista, mutta esimerkiksi hotellien käyttöaste on vielä selvästi alle ajankohdan normaalin. Ostoskeskuksissa asiakkaita kuitenkin riittää. Tiistaina kävimme Siam Paragonissa, jossa lehtitietojen mukaan käy arkisin noin 100.000 ja viikonloppuisin 150.000 asiakasta päivässä. Turisteja joukossa on kuitenkin normaalia vähemmän.

Bangkokin Demokratia-muistomerkki oli yksi toukokuun levottomuuksien keskipisteistä. Nyt kesäkuussa sen ympäristö näytti hyvin hiljaiselta.

Meidän taloltamme on noin kahdeksan kilometriä matkaa ydinkeskustaan eikä tällä seudulla missään vaiheessa ollut mellakoita. Tämä alue on hyvin tyypillistä paikallisten asuma-aluetta, jossa turisteja näkyy erittäin harvoin. Oma sivukatumme eli thaimaalaisittain Soi, näyttää näin rauhalliselta.
Suomessa Juhannus lähestyy. Täällä sitä ei juuri tule sen kummemmin vietetyksi. Tällä kertaa pienen poikkeuksen muodostava Juhannushäät, joita tulevalle sunnuntaille on siunaantunut kohdallemme kaksin kappalein. Hääjuhlia varten paikallinen ompelija vähän suurensi tiukaksi käyneitä puvunhousujani. Hinta oli 40 bahtia eli noin 1 euro! Ehkä ensi kerralla kannattaa ottaa tänne mukaan enemmänkin korjauksen tarpeessa olevia vaatekappaleita.

Kuumia tunteita ja päiviä

Jalkapallon MM-kisat ovat erittäin suosittuja Thaimaassa. Satelliitin kautta kisoja seuranneiden kiukku oli siksi hyvin ymmärrettävää, kun noin viikko sitten lähetykset yllättäen pimenivät. Kävi ilmi, että kisat välittävän thai-satelliitin lähetyksiä oli mahdollista seurata ilmaiseksi Intian valtavilla markkinoilla ja siitä taas sikäläinen kisaoikeudet hankkinut maksukanava ei pitänyt yhtään.
Satelliittilähetysten hyvään laatuun tottuneet thaimaalaiset kaivoivat kaappiensa kätköistä vanhat ulko- tai sisäantenninsa. Kuva varsinkin sisäantennilla on - kanavasta riippuen - laadultaan vaatimaton ja paikallisen vitsin mukaan ottelun seuraaminen aiheuttaa sydämentykytystä ja päänsärkyä, kun on vaikea päättää, mikä kolmesta televisiossa näkyvästä pallosta on se oikea. Kuvassa oma huipputeknologiaa edustava ratkaisumme: kannettavan pöydän päällä kannettava jakkara, jonka päällä sitten sisäantenni. Pathineen kommentti on paljonpuhuva: "I guess it is ok - as long as we don't have any guests!"

TV-katsojien tunteiden lisäksi myös päivät ovat totutun kuumia. Joulukuussa ilma täällä oli sen
verran viileämpää, että välillä pärjäsi koko päivän ilman ilmastointia. Nyt ilmastointi on pakko laittaa päälle heti, kun aamun lämpö vaihtuu keskipäivän kuumuudeksi. Toinen Suomen kesästä poikkeava seikka on päivän pituus. Aurinko laskee samaan aikaan ympäri vuoden ja kello 7 kuvassa +35 asteen paahteessa paistattelevalla terassillamme on jo niin pimeää, että on aika sytyttää ulkovalot.

Bangkokissa taas!

Blogin hiljaiselo päättyy vihdoin. Suomessa aikaa blogin kirjoittamiseen ei oikein löydy, mutta nyt ollaankin taas Thaimaassa! Perjantai 11.6. iltapäivällä Finnairin Airbus laskeutui Bangkokiin mukanaan kaksi tyytyväistä matkustajaa. Tosin uusi Airbus ei juuri ollut vanhaa kunnon MD-11 konetta kummempi ja ruokatarjoilu oli selvästi aiemmasta heikentynyt. Lähes 10 tunnin lennon jälkeen matkustajille tarjottiin aamiaiseksi vain lämmin voileipä, joka ainakin itseltäni jäi lähes kokonaan syömättä. Kahvi sentään oli kohtuullista.

Taksi löytyi vaivattomasti eikä Bangkokin ruuhkakaan ollut pahimmillaan, joten pian olimme taas kotitalossa. Hyvää ruokaa, suihku, hyvin nukuttu yö ja sitten taloa siivoamaan. Ainoa ongelma oli internet, jonka saimme toimintakuntoon vasta maanantaina.

Sunnuntaina kävimme syömässä Pathineen isän ja sisarpuolten kanssa. Matkan varrella kävimme kävimme katsastamassa, onko Bangkokin parasta Sticky rice with mango herkkua myyvä liike auki. Valitettavasti myyjä oli sunnuntaita viettämässä ja liike suljettu.











Seuraava kohde eli täytettyä leipää myyvä puoti sentään oli auki, joskin sieltäkin ehdimme ostamaan aivan viimeiset leivät. Nämä rusinoilla, nakeilla tai kuivatulla porsaanlihalla täytetyt leivät ovat todella hyviä. Paikalla oli runsaasti myös jälleenmyyjiä ostamassa leipiä ja lastaamassa niitä omiin kulkupeleihinsä.

Huomenna tulee jo ensimmäinen viikko täyteen. Ruokailun lisäksi olemme ehtineet käymään myös Queen Sirikit National Congress Centerissä huonekalunäyttelyssä ostamassa vierashuoneeseen kunnon patjan. Huonekaluhankintojakin piti tehdä heti alkuun, sillä toimitusajat ovat täällä vähintään yhtä pitkät kuin Suomessa. Vaatekaappi ja astiakaappi luvattiin toimittaa heinäkuun alkuun mennessä, joten ehdimme ottamaan ne käyttöön ennen paluuta. Mutta paluuseen on vielä pitkä aika, nyt nautimme elämästä Thaimaassa!