Takaisin Suomeen

Thaimaassa on tarjolla myös suomalaista ruokakulttuuria. Bangkokista löytyy Aalto Kitchen - ravintola, joka meiltä tosin on vielä testaamatta, mutta se löytyy kyllä seuraavan matkan "Things to do - listalta". Ehkä vielä kiinnostavampaa on mahdollisuus ostaa ja tilata tuoretta ruisleipää. Tämäkin on meiltä vielä toistaiseksi testaamatta, koska yleensä aina viimeinen ostos Helsinki-Vantaalta ennen lennon lähtöä on ruisleipä.

Ruisleipää on vieläkin pakastimessa vähän jäljellä, mutta viimeinen Presidentti-kahvipaketti loppui eilen. Tänään sitten piti juoda thaimaalaista kahvia, joka maistui toki ihan kohtuulliselta vaikkei Presidentille vertoja vetänytkään. Neljä pakettia Presidentti-kahvia on tämän matkan aikana kulunut ja vaikea olisi ollut ilman niitä tulla toimeen.

Mutta nyt on kahvi loppu ja lopussa alkaa olla tämänkertainen matkammekin. Parin, kolmen tunnin päästä lähtee taksi kentälle ja vähän puolen yön jälkeen lähtee kone takaisin Suomeen. Hiukan haikealta kieltämättä tuntuu, hyvin täällä on aika kulunut. Mutta onhan se mukava päästä takaisin Suomeenkin vielä, kun kesää on vähän jäljellä. Mitään elokuun lämpöennätyksiä en kuitenkaan toivo, sillä täällä on saanut lämmintä jo ihan riittävästi.

Kun seuraavan kerran tulemme tänne, onkin tiedossa häävalmisteluja ja juhlia, sillä sekä Pathineen sisar että hänen serkkunsa ovat menossa naimisiin. Seuraava blogikirjaus tuleekin sitten Suomesta: nyt kotimaa kutsuu!

Ultimate Beethoven

Kun viiden CD-levyn kansion nimenä on Ultimate Beethoven, se ei välttämättä lupaa hyvää. Vuosien varrella olen oppinut varomaan erilaisia Greatest Hits of Classical Music-kokoelmia, mutta viime vuonna ostin Bangkokista B2S kirjakaupasta Ultimate Bach viiden CD:n kokoelman ja sen hyvästä laadusta rohkaistuneena tänä vuonna kassiin tarttui siis Ultimate Beethoven samasta B2S liikkeestä.

Äänitysten tekninen laatu on hyvä ja esiintyjät samoin taattua laatua. Oikeastaan ainoa seikka, joka paljastaa paketin edullisen hinnan - 5 CD:tä maksoi noin 12 € - on se, ettei niissä ole mitään syvällisempiä teos- tai esittäjätietoja. Toinen asia, josta voi olla eri mieltä, on se, mitkä sävellykset sitten kuuluvat kategoriaan Ultimate Beethoven.

Kyseisen kokoelman laatijat ovat kelpuuttaneet tähän luokkaan sinfoniat 5, 6 ja 9; pianokonsertot 4 ja 5; D-Duuri viulukonserton sekä romanssit viululle ja orkesterille numerot 1 ja 2 sekä pianosonaatit 8, 23 ja 14.

Varmasti varsin kattava valikoima Beethovenin tunnetuimpia sävellyksiä. Ehkä jonkun pianosonaatin olisi voinut korvata jousikvartetolla ja kuudennen sinfonian kolmannella, mutta kokonaisuudessaan olen ollut ostokseeni erittäin tyytyväinen. Kun orkestereina ovat Amsterdamin Concertgebouw, Wienin Filharmonikot sekä Chicagon Sinfoniaorkesteri; kapellimestareina Bernard Haitink, Zubin Mehta ja Georg Solti sekä solisteina Henryk Szeryng, Vladimir Ashkenazy sekä Claudio Arrau ei paljon toivomista jää.

Olen pitänyt erityisesti Concertgebouw orkesterin, Haitinkin ja Szeryngin tulkinnoista niin paljon, että niin viulukonsertto kuin romanssitkin ovat jo ehkä tulleet naapureillekin tutuiksi. Cambridge Audion pienimmästäkin vahvistimesta lähtee nimittäin ihan kohtuullisesti puhdasta ääntä.

Jos siis Suomessa satut törmäämään Ultimate Beethoven - kokoelmaan, voin suositella sitä lämpimästi - edellyttäne tietysti, että hinta on kohdallaan. Sama koskee muuten myös Ultimate Bach - kokoelmaa, mutta siitä ehkä enemmän joskus toisella kertaa.

Hua Hin

Päättyvällä viikolla kävimme Hua Hinissa. Se on Thaimaan matkoilla muodostunut jo vakiokohteeksi ja niinpä tämänkertainen matka taisi olla jo kahdeksas tai yhdeksäs sinne päin. Alunperin meidän piti kyllä tällä kertaa käydä Hong Kongissa, mutta kiinalaisten tiukka karanteenikäytäntö ei oikein innostanut sinne matkustamaan. Chiang Mai oli listalla seuraavana, mutta täällä H1N1-flunssa on jo levinnyt sen verran laajalle, että ei turhaan kannata lentokonetta käyttää ellei nyt aivan pakko ole. Niinpä sitten listalla kolmantena oli tuttu ja turvallinen Hua Hin.

Thaimaan erittäin arvostettu kuningas viettää suurimman osan ajastaan palatsissaan Hua Hinissa, jossa hallitus ja muut korkeat virkamiehet käyvät häntä tarpeen mukaan tapaamassa. Kun Hua Hinin ja Bangkokin välisessä liikenteessä liikkuu sekä kuninkaallisia että korkeita poliitikkoja, on tie myös erittäin hyvässä kunnossa. Niinpä tiistainen menomatkamme Hua Hiniin sujui varsin vauhdikkaasti. Kirjauduimme tälläkin kertaa Sofitel Centara hotelliin. Tämä rautatie-hotellina tunnettu hotelli on Hua Hinin vanhin ja poikkeaa tunnelmaltaan edukseen moderneista vakiohotelleista.

Hua Hin on varsin suosittu lomakohde sekä thaimaalaisten että ulkomaalaisten keskuudessa. Talvella varsinaisen turistisesongin aikaan siellä on tuhansittain myös pohjoismaalaisia. Nyt kesällä tai thaimaalaisittain sadekaudella on huomattavasti hiljaisempaa. Melko uudessa Hua Hin Market Village ostoskeskuksessa heitä sentään näkyi. Myös Hua Hinin yömarkkinoilla oli kohtuullisesti tungosta ja valtaosa asiakkaista turisteja. Sen sijaan naapurikaupunki Cha Amissa sijaitseva Premium Outlet tehtaanmyymälä oli hyvin hiljainen, kun kävimme siellä shoppailemassa.

Sofitel Centara Grand - hotelli












Matkan kohokohta oli itse Sofitel Centara hotelli siirtomaa-ajan tyylisine rakennuksineen, hyvin hoidettuine puutarhoineen ja pensasveistoksineen sekä erinomaisine aamiaisineen unohtamatta tietysti erittäin ystävällistä henkilökuntaa. Sofitelissa olemme majoittuneet nyt jo neljä kertaa ja varmasti myös jatkossa, jos Hua Hinissa tulee käytyä.

Toinen matkan huipentuma oli keskiviikon illallinen Sang Thai Seafood Restaurant - ravintolassa. Näin markkinoinnin opettajan näkökulmasta oli mielenkiintoista havaita, että Sang Thain naapuriravintolassa oli asiakkaita tasan kaksi, kun taas Sang Thaissa heitä oli varmasti lähemmäs sata.

Selityksen tarjoaa word-of-mouth markkinointi. Naapuripöydässä thaimaalaismies kertoi Pathineen mukaan ystävilleen, että Sang Thaita oli hänelle aikoinaan suositeltu ja hän on aina saanut sieltä oikein hyvää ruokaa. Meilläkin vierailu tähän ravintolaan taisi olla jo neljäs jo voin antaa saman lausunnon kuin naapuripöydän mies. Ruoan lisäksi myös tunnelma oli kohdallaan, kun aallot löivät laiskasti rantaan ja kalastusalusten vihreät valot hohtivat tummenevalta mereltä.

Perjantaina 17.7. palasimme sitten Bangkokiin. Sadetta ei tämän Hua Hinin matkan aikana oikeastaan tullut nimeksikään, joten matka oli siltäkin osin erittäin onnistunut. Tällaiset Hua Hinin matkan kaltaiset muistot sitten kummasti lämmittävät mieltä Suomessa marraskuun pimeydessä tai tammikuun pakkasissa.

Pandamania

Thaimaassa on vallalla Pandamania. Chiang Main eläintarhassa Pohjois-Thaimaassa syntyi kesäkuussa jättiläispandan pentu. Maan tiedotusvälineet ovat seuranneet herkeämättä sen vaiheita siitä saakka. Viime viikolla, kun pikku-pandan vasen silmä avautui ensimmäisen kerran ja nyt, kun oikean silmän avautumista odotellaan aivan lähipäivinä, tieto uutisoitiin lehtien etusivuilla.

Kun pääministeri Abhisit kävi taannoin valtiovierailulla Kiinassa, panda ja sen emo olivat ainakin epävirallisella keskustelulistalla. Pandat ovat nimittäin vain lainassa Kiinasta ja ne pitäisi palauttaa sinne parin vuoden päästä. Ilmeisesti pääministeri yritti saada lisäaikaa tähän palautukseen; sen verran mukavasti pandat ovat vetäneet matkailijoita ainakin Chiang Maihin. YouTubestakin pandanpentu jo löytyy.

Pandan pennulle on myös järjestetty nimikilpailu, johon ehdotuksia tuli yli 300. Näistä loppusuoralle valittiin neljä nimeä, joista sitten lopullinen valinta tullaan tekemään. Neljä finalistia (suluissa vapaa käännös) ovat Kwan Thai (thaimaalaisten kullanmuru); Lin Bing (jäämetsä; Bing on myös hyvin lähellä Chiang Main Ping-joen kiinalaista ääntämystä); Tai Jin (Thai kulta; tuo lisäksi mieleen Thaimaan ja Kiinan suhteet, koska "Jin" on thaimaalainen tapa ääntää Kiina); Ying Ying (kiinaksi "Ying" tarkoittaa vaurautta ja thai-kielellä "Ying" tarkoittaa tyttöä).

Nimiehdotuksissa on siis useita poliittisesti korrekteja vaihtoehtoja, joten mielenkiintoista on nähdä, mikä niistä sitten elokuun 12. päivä valitaan.

Naapureita

Täällä meidän kaupunginosassamme ei kovin usein näe ulkomaalaisia tai farangeja, kuten thaimaalaiset meitä kutsuvat. Itse asiassa kuluneen kolmen viikon aikana en ole nähnyt tässä lähiympäristössä ensimmäistäkään ja viime vuonnakin vain muutaman. Ympäristö on siis perin thaimaalainen ja sitä on myös naapurusto.

Alun perin tällä soilla (soi = sivukatu, kuja) oli vain taloja, mutta viime vuonna soin alkupäähän valmistui pari kerrostaloa. Lähinaapureista vastapäinen naapuri valmistaa koko perheen voimalla keraamisia (voi olla kyllä väärä termi) säästöpossuja ja muita pikkuesineitä, joita perheenpää ajaa mopollaan myymään päivittäin. Varastoon kuuluu myös ilmapalloja, uimarenkaita ym. tarpeellista, joten porttimme ohi kulkeva myymälämopo on varsin värikkään näköinen.

Tällä meidän puolellamme soita toinen lähinaapuri on Pathineen äiti. Äidin lisäksi taloa asustavat Pathineen sisar sekä veli tyttöystävineen sekä 15 koiraa. Niiden lisäksi meidän puolellamme on äidin koirista kaksi vartiointitehtävissä. Kaikki 17 koiraa ovat ottaneet vartiointitehtävänsä hyvin tunnollisesti, joten aina kuten jotain vähän epäilyttävää näkyy, se kyllä myös kuuluu. Lisäksi koirat laumaeläminä ilmoittavat mielipahansa, kun joku perheenjäsen lähtee töihin, ostoksille tai muuten vain ulos. Samoin tietysti kaikki perheenjäsenet toivotetaan erittäin lämpimästi ja äänekkäästi tervetulleiksi takaisin kotiin.

Toinenkin lähinaapuri on varsin värikäs. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat ainakin musiikki ja linnut. Tänä vuonna musiikin osalta on ollut hiljaisempaa, mutta viime kesänä hänellä oli useita erilaisia kausia. Elävimmin niistä jäi mieleen Kummisetä - kausi, jonka kuluessa Nino Rotan sinänsä mainio musiikki ehti - yleensä iltamyöhällä - tulla varsin tutuksi. Lintuharrastuksiin kuuluvat naapurillamme perinteisten kyyhkysten lisäksi myös kanat sekä tietenkin kukko, joka aamuisin esittelee komeita äänivarojaan - kukonlaulun aikaan tietenkin.

McMies muistelee

20 vuotta sitten, kesällä 1989, matkustin ensimmäisen kerran Aasiaan. Kolmiviikkoinen matka suuntautui Singaporeen, Indonesiaan ja Malesiaan. Osallistujina oli kauppaopettajia kautta Suomen ja matkan järjestäjinä Lahtisen Jukka ja Isoviidan Antti. Heille kuuluu kiitos siitä, että itsekin innostuin Aasiasta siinä määrin, että olen tehnyt sinne jo pitkälti yli 20 matkaa.

Ensimmäisen kosketuksen Aasiaan sain Singaporessa heinäkuussa 1989. Hieman jäähtynyttä saunaa lähentelevä lämpötila toivotti ryhmämme tervetulleeksi Changin kentälle. Singapore oli lämmin, siisti ja turvallinen - erinomainen ensiaskel Aasiaan. Varmasti osa Aasia-innostukseni syntymiseen johtui myös kerrassaan erinomaisesta matkaseurasta: olihan liikkeellä Suomen kauppaopettajien parhaimmisto.

Ainoa asia, joka Aasiassa arvelutti, oli ruoka. Tämän terveen epäilyksen jaoin huonekaverini Karin kanssa siinä määrin, että Singaporen McDonald's ravintolat saivat meistä varsin uskollisia asiakkaita. Jopa siinä määrin, että Lahtisen Jukka alkoi kutsua meitä Mcmiehiksi. No myöhemmin aasialainen ruoka alkoi maistua yhä paremmin ja jo seuraavalla matkalla söin sitä sujuvasti ja suurella ruokahalulla.

Viime kesänä vietimme Pathineen kanssa pitkän viikonlopun Singaporessa. Majoituimme Royal Plaza on Scotts hotelliin Orchard Roadin tuntumaan alueelle, joka oli tuttua jo ensimmäisen matkani ajoista. Aivan hotellimme edessä Scotts Roadilla oli McDonald's ulkoilmaravintola ja täytyy tunnustaa, että vanhojen aikojen muistoksi siellä tuli käytyä.

Vaikka ruoka hyvää olikin, lopun ajan nautimme vain paikallisen ruokakulttuurin antimia. Satay, joka oikeastaan taitaa olla malesialaista alkujaan, ei silloin valikoimiin kuulunut.

Eilen oli kuitenkin tilaisuus korjata tuo vahinko täällä Bangkokissa, kun paikallinen satay-myyjä pysähtyi polkupyörän päälle rakennetun myyntikojunsa kanssa talomme eteen. Pathinee kävi ostamassa meille herkullisen lounaan, joka maksoi 130 bahtia eli alle 3 euroa.

Satay ei varmasti ole kaikkein eksoottisinta aasialaista ruokaa ole, mutta tuskin olisin 20 vuotta sitten sitä Singaporessa katukeittiöstä syönyt. Joten on tässä jonkunlaista kehittymistä tapahtunut - myös makuasioissa.

Irtiotto ja uutispimento

Toinen viikko on jo menossa Bangkokissa. En tiedä tehokkaampaa tapaa irroittautua työstä kuin nousta koneeseen kesäkuussa ja ottaa suunta kohti Thaimaata. Keino on ollut taattu monena vuonna ja niin nytkin. Jo bussimatkalla lentokentälle opintojaksot ja projektit alkoivat haihtua mielestä ja tämä vaikutus vain voimistui yölennon aikana. Kun sitten laskeuduimme +33 asteeseen Suvannabhumin kentälle oli SAMK vain kaunis muisto enää.

Talo oli paikallaan ja valmiina vastaanottamaan asukkaansa. Pathineen äiti ja muu perhe sekä tietysti 17 koiraa toivottivat meidät tervetulleiksi. Siitä se loma sitten alkoi. Ruoka on ollut juuri niin hyvää kuin thai-ruoka vain voi olla ja lämmintä on riittänyt - toisin kuin Suomessa.

Eilen sitten saatiin lopulta myös nettiyhteys toimimaan. Jonkun verran vieroitusoireita ehti jo odotellessa tulla. Kun kotimaan uutiset, paikallisuutiset ja sähköpostit sai luettua olo alkoi jo helpottua. Tuleehan meille englanninkielinen The Nation lehti, mutta televisiossa on vain kaksi kokonaan englanninkielistä kanavaa: Russia Today sekä vanhoja englanninkielisiä elokuvia näyttävä pakistanilainen Filmax-kanava, joten uutispimento on melko kattava ... mikä ei välttämättä tosin ole huono asia ollenkaan. Mutta onhan se mukava netistä lukea niin Ylen kuin paikallislehtienkin uutisia.

Päätteeksi paikallisuutinen täältä Huay Khwangin kaupunginosasta. Pathineen äidin koirilla oli tänään kylpypäivä, jonka päätteeksi Pathinee tarjoili turkkiaan kuivatteleville kylpijöille herkkupaloja.